Hyvinvoivat kuntalaiset muodostavat hyvinvoivan kunnan

Liikkumattomuus on tupakoinnin ja alkoholinkäytön ohella yksi suurimmista riskeistä kansanterveydellemme. Sen yksistään on arvioitu aiheuttavan valtiolle vuodessa jopa 1-2 miljardin euron tappiot. Summa on vielä suurempi, kun mukaan lasketaan esimerkiksi sairaslomista ja ennenaikaisista eläkkeistä aiheutuvat tuottavuuskustannukset. Liikkumattomuuden onkin arvioitu olevan jopa liikalihavuutta merkittävämpi ongelma Suomessa.

Liikkumattomuudesta aiheutuvat sairaudet ilmenevät lisääntyneenä tarpeena sosiaali- ja terveyspalveluille, mikä kasvattaa terveydenhuollon kustannuksia. Joku on tässä yhteydessä kysynyt, että mitä kannusteita kunnalla enää on panostaa hyvinvointipalveluihin sen jälkeen, kun sote siirtyy maakuntien järjestämisvastuulle. Niin, mitäpä se kunta terveillä, aktiivisilla, työ- ja toimintakykyisillä kuntalaisilla tekisikään. Haloo!

Suomalaisen liikuntapolitiikan tavoitteena on edistää liikuntaa, fyysistä aktiivisuutta, väestön hyvinvointia ja terveyttä sekä tukea lasten ja nuorten kasvua ja kehitystä. Tämän lisäksi liikunnalla pyritään edistämään tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Kunnilla on merkittävä rooli näiden tavoitteiden toteuttajana ja kuntalaisten liikkumisen mahdollistajana, sillä jopa 80 prosenttia kaikista liikuntapaikoista on kuntien omistamia ja ylläpitämiä.

Yleisintä liikunnan harrastaminen on edelleen urheiluseuroissa, mutta yksipuolisesti seuratoiminnalle jätetty liikuntavastuu rajaa ulkopuolelle perusliikunnan harrastajia. Kuntien tulisikin tehdä entistä tiiviimpää yhteistyötä urheiluseurojen ja järjestöjen kanssa. Hyvä esimerkki tästä ovat seuraparlamentit eli liikuntaseurojen yhteistyöelimet, jotka toimivat vuorovaikutuksessa kunnan liikuntatoimen kanssa.

On myös kuultu kysyttävän, että miksi kunnan pitäisi järjestää ihmisille lisää liikuntapaikkoja, kun ovesta ulos astumalla eteen avautuu tuhansia kilometrejä tietä ja kaunista Suomen luontoa täynnä liikkumismahdollisuuksia. Monelle kynnys lähteä yksin liikkumaan on kuitenkin korkealla. Liikunnan harrastaminen yhdessä, esimerkiksi kaupungin liikuntaryhmässä, tuottaa osallisuuden kokemuksia ja muokkaa liikuntakulttuuria motivoivaan suuntaan. Yhdessä liikkuminen onkin tärkeä sosiaalisten suhteiden rakentamisen ja ylläpitämisen väylä. Liikuntaharrastus ehkäisee yksinäisyyttä ja voi pelastaa monen lapsen tai nuoren syrjäytymiseltä.

Liikuntaharrastustarjonnan markkinoituminen ja kaupallistuminen on myös polarisoinut liikunnan harrastajajoukkoa. Siksi on erittäin tärkeää pitää huolta siitä, etteivät liikuntamaksut muodostu esteeksi harrastamiselle. Kokoomuksessa tähän on tartuttu harrastustakuualoitteilla, joita on jätetty jo kymmenissä Suomen kunnissa. Jokaiselle lapselle ja nuorelle tulee tarjota mahdollisuus vähintään yhteen harrastukseen, joka voisi hyvin olla liikuntaharrastus. Mahdollistavalla ja kannustavalla liikuntapolitiikalla edistetään yhdenvertaisuutta.

Kunnan liikuntapolitiikkaa suunniteltaessa tulee huomioida eri kohderyhmät, toiminnan saavutettavuus aikojen ja paikkojen suhteen sekä onnistunut tiedotus. Satsaamalla lähiliikuntapaikkoihin, jotka sijoittuvat asuinalueiden läheisyyteen ja koulujen yhteyteen, liikuntamahdollisuudet tuodaan mahdollisimman lähelle kuntalaisia. Liikunta on myös oiva tapa kotouttaa maahanmuuttajia. Yksi hyvä keino kannustaa ihmisiä liikkumaan ja edistää liikuntakulttuuria on järjestää kaikille avoimia liikuntatapahtumia.

Varsinaissuomalaisia esimerkkejä erinomaisesta kunnan liikuntapolitiikasta ovat Turussa harjoitusvuorojen maksuttomuus alle 20-vuotiaille ja Kaarinassa hyvinvointiohjauksen palveluketju ”Puhtila”. Salossa kuntalaisilta kerätään liikuntakokemuksia tiedustelemalla heidän liikuntaunelmiaan. Kuntien tulee jatkuvasti etsiä uusia innovatiivisia keinoja hyvinvoinnin edistämiseksi ja kuntalaisten aktivoimiseksi liikkumaan. Yksi tällaisista on Likiliikkuja.fi, yhdentoista Turun seudun kunnan yhteinen liikuntasovellus, joka kannustaa ja tukee liikuntaa yli kuntarajojen.

Edellytyksiä liikunnan lisäämiselle voidaan edistää välillisesti kaikessa kunnan päätöksenteossa. Arki- ja hyötyliikunnan rooli liikunnallisen elämäntavan osatekijänä tulee muistaa. Esimerkiksi kävelyn ja pyöräilyn kulkutapaosuuksia voidaan lisätä tehokkaalla kaupunkisuunnittelulla. Samalla liikuntamahdollisuuksien lisääminen vaikuttaa kunnan tulevaan päätöksentekoon.

Tarvitsemme niin eri kunnan hallinnonalojen kuin eri toimijoiden yhteistyötä monipuolisten liikuntapalvelujen järjestämisessä. Ennen kaikkea tarvitsemme sellaista liikuntakulttuuria ja ilmapiiriä, joka kannustaa kaupunkilaisia liikkumaan. Tällaisen kulttuurin luominen on meidän kaikkien vastuulla. Sosiaaliset, taloudelliset tai kulttuuriset tekijät eivät saa olla osallistumisen esteenä.

Kirjoittaja on valtiotieteiden maisteriopiskelija, Turun Kokoomuksen Nuorten puheenjohtaja ja liikkuvan elämäntavan puolestapuhuja

Kirjoitus on julkaistu Varsinais-Suomen Kokoomusnuorten pamfletissa ”Sinistä huomenta! – Nuorten kokoomuslaisten ajatuksia paremmasta Varsinais-Suomesta”